Puhuin erään ihmisen kanssa torstaina. Ja ...se siitä toistaiseksi. Katsotaan tätä illalla lähemmin.

Tänään melkein harkitsin lähteväni kirkkoon, vaikka olen periaatteesta sitä vastaan.
Siis mitä vittua! Syy olikin kysyjässä, huomaan. Kutsutaan häntä vaikkapa nimellä herra X, salaperäisyyden vuoksi ja Napakympin muistoksi;)
Tämä herra X siis on tyyppi, johon olen ollut hetken aika, hm, voimakkaasti-ish ihastunut. Koetan parhaillani ystävystyä hänen kanssaan, mikä luonnollisestikin on hiukan enemmän kuin vähän riskialtista. Riskialtista siksi, että jutusta ei voi tulla mitään. Miksikö? Koska seurustelen jo. Neljättä vuotta saman henkilön kanssa, kutsun häntä vaikka Miehekseni.
Ei sillä, ettäkö se nimitys auttaisi minua pitämään ajatukseni oikeilla raiteilla... Tänäänkin huomasin ostavani kaulakorua ajatellen, kuinka hyvältä se näyttäisi kaulassani ei Mieheni, vaan herra Xn silmissä. Liikun aika pirun vaarallisilla vesillä, enkä luota itseeni tipan tippaa.
Sitä paitsi muitakin ongelmia on. Vaikka olisinkin vapaa - Mitä en todellakaan ole! En! Typerä pää! *kiroaa* - niin maailmankatsomuksemme eroavat aika jyrkästi toisistaan. Tai en tiedä oikeastaan, enkä ole varma. Se voi olla vain nimellistä, mutta ajattelen liikaa ja liian pitkälle, aina. Ja ruoskin itseäni siitä tälläkin hetkellä. Koko juttu on yksi niin iso ehkä.

Jatkan ehkä maanataina juttua, nyt töihin.

Tässä blogissa annan itselleni luvan olla naurettava. Tässä blogissa lupaan itselleni olla rehellinen - kaikesta. Paitsi nimistä. Lupaan myös että vastaan kysymyksiin, joita jollakulla ehkä on esitettävänään. Mutta älkää odottako, että tietäisin paremmin kuin joku muu.

Pyyntö

Katsoin sinua jälleen
aivan arasti, salaa.
En tiedä, kuinka rohkenen - ei,
minä, pelkuri, tunteeni salaan.

Ja minä katsoin uudestaan,
katsoin - taas kerran - salaa.

Sinä takaisin katsoit hymyillen
kuin ystävällesi ainakin...

Nyt pyydän - pelkään näet yhäkin -
et' sitoisit toivoni kahlehin:
älä paljasta, vaikka ehkä jo huomaatkin
että kerran, toisenkin
sinua katsoin salaa.

...ja toisinaan, vain toisinaan
arka katseeni sinuun palaa.

*************

Hiukan epätyypillisesti riimillinen runo minulta. Tämä. On. Omistettu.

Se on nyt sitten virallisesti kolme vuotta, mun ja Miehen suhde nimittäin. OLISIN toki toivonut eiliseltä edes, että se olisi voinut olla täällä tai minä siellä, mutta ilta osoittautui... yllättäväksi. Yllättävän onnistuneeksi, vaikka ensimmäinen yllätys oli se, että ravintolassa, johon olin menossa yhteen tapahtumaan, ei ollutkaan sitä tapahtumaa, vaan joku musiikki-ilta. OLISIN toki voinut ajatella univelkojani ja mennä nukkumaan, mutta ei. Soitin X:lle ja sönkkäsin asiani (sekin oli menossa samaan tapahtumaan, ja ihmetteli). Päätimme lähteä paikkaan nimeltä Jossain Muualla. Se osoittautui pienen haahuilun jälkeen "jalkapalloa-screeniltä-ja-telkkarista"-paikaksi pääkadulla. Tämä oli se toinen yllätys. Ensin tosin pistäydyin X:n luona (!!!) ja katselin kun se keräsi kamojaan. Kolmas yllätys - yllätin itsenikin, ja se vasta yllättikin.

No, sitten istuttiin iltaa baarissa ja osasin olla ja jutella oikein nätisti ja luontevasti. Yllättävän. (4) Puhuttiin muun muassa mun ja Miehen ongelmista, mikä oli lievästi outo keskustelunaihe ottaen huomioon keskustelukumppanini. X sai luettavakseen joitakin tekstejä, joita olin aikonut esittää. Tekstit koskivat luonnollisestikin tätä tilannetta, ja sitä kautta myös X:a, joista jälkimmäisestä, eli sen itsensä osallisuudesta asiaan, en tietenkään kertonut. Se oli ainut kerta koko iltana, kun minun piti ajatella erikseen että en tee mitään liian ilmeisiä eleitä, hermostuksen tai muita. Hiukan, vain hiukan, pelotti, että X ymmärtäisi liikaa, se on vähän turhankin selvänäköinen ihminen toisinaan, toisin kuin Mies. Oli niin HIENOA, kun se arvosti niitä niin, että oikeasti keskittyi ja tavoitti asioita sieltä. Ja KIITTI kun jaoin niin henkilökohtaisia tekstejä sen kanssa. I wish he only knew... Tuo oli se viides yllätys. Um. X osaa - hiukan asiaan sopimatonta sanontaa käyttääkseni - kiskoa ihmistä sielusta. Tosin tällä erää se oli ihan positiivinen juttu, suurimmaksi osaksi. Ilta oli vähän minäminäminä, ja vaikka helpotti saada puida vaihteeksi sitäkin aihetta, niin aloin huolestua että puhuttiin ehkä liikaa mun asioistani. Mutta X on niin loistava kuuntelija ja niin kovin läsnä. Sitä ei moni osaa.

Seura - en lähde analysoimaan tarkemmin, oliko se seura ylipäätään vai tämä nimenomainen seura - sulatti hiukan mun stressiä ja pahaa oloa. (Jotka tulevat siitä, että elämäni ei ole kovinkaan lähelle sellaista kuin toivoisin sen olevan.) Ja esti mua jälleen kerran tehokkaasti erakoitumasta tyystin. Otin tietenkin pienen riskin seuran valinnassa, mutta sen tein täysin tietoisesti. X:n kanssa on hyvin helppo olla, onneksi, mutta toivottavasti ei epäonneksi asti - sellainen helppous ja mukavuus voivat kostautua johtamalla epätoivottuihin asioihin. Nyt on kumminkin hyvä olla, ja koetan vain nauttia siitä.