Tänään melkein harkitsin lähteväni kirkkoon, vaikka olen periaatteesta sitä vastaan.
Siis mitä vittua! Syy olikin kysyjässä, huomaan. Kutsutaan häntä vaikkapa nimellä herra X, salaperäisyyden vuoksi ja Napakympin muistoksi;)
Tämä herra X siis on tyyppi, johon olen ollut hetken aika, hm, voimakkaasti-ish ihastunut. Koetan parhaillani ystävystyä hänen kanssaan, mikä luonnollisestikin on hiukan enemmän kuin vähän riskialtista. Riskialtista siksi, että jutusta ei voi tulla mitään. Miksikö? Koska seurustelen jo. Neljättä vuotta saman henkilön kanssa, kutsun häntä vaikka Miehekseni.
Ei sillä, ettäkö se nimitys auttaisi minua pitämään ajatukseni oikeilla raiteilla... Tänäänkin huomasin ostavani kaulakorua ajatellen, kuinka hyvältä se näyttäisi kaulassani ei Mieheni, vaan herra Xn silmissä. Liikun aika pirun vaarallisilla vesillä, enkä luota itseeni tipan tippaa.
Sitä paitsi muitakin ongelmia on. Vaikka olisinkin vapaa - Mitä en todellakaan ole! En! Typerä pää! *kiroaa* - niin maailmankatsomuksemme eroavat aika jyrkästi toisistaan. Tai en tiedä oikeastaan, enkä ole varma. Se voi olla vain nimellistä, mutta ajattelen liikaa ja liian pitkälle, aina. Ja ruoskin itseäni siitä tälläkin hetkellä. Koko juttu on yksi niin iso ehkä.

Jatkan ehkä maanataina juttua, nyt töihin.